maanantai 11. marraskuuta 2013

Rättei, Lumpui & Retroi

Monissa blogeissa puhutaan Rättei, Lumpui & Retroi - Facebook-ryhmästä eli kaikkein tunnetuimmin rakkaasta Lumppulasta, mikä se sellanen on? Itselleni Lumppula on ennen kaikkea ajanvieteryhmä, etusivulle pomppaa vähän väliä uusia ihania ja oi niin herkullisia retroesineitä tai niihin liittyviä keskusteluja, joita on pakko mennä seuraamaan, tykkäämään, kommentoimaan ja hiljaa ihailemaan. Lumppulassa on aina lämmin ilmapiiri ja sinne on aina tervetullut.
1. Nouda Lumpulta saapunut paketti. Virallinen valvoja on hyvä olla avustamassa paketin avaamisessa. Kädet syyhyten kuumottele hetki ennen avaamista.

Lumppula ei ole vain myynti- ja ostoryhmä kuten esimerkiksi aiemmin esittelyssä vilahtanut Retro & Romu -  vaan oikeastaan kaikkea mikä on sidoksissa retroon elämäntapaan. Lumppulassa tapaa paljon samanhenkisiä ihmisiä, tavaroista ja niihin liittyvistä muistoista käydään keskusteluja ja vaihdetaan tietoa. Ryhmässä voi lisäksi esimerkiksi kysellä omista aarteistaan erikseen sille varatussa kansiossa, yli 10 000 jäsenen avulla tietoa yleensä löytyy harvinaisemmistakin esineistä, oli kyseessä sitten designia tai rätei, lumpui tai tavallisempia retroi. Eniten Lumppulassa pidän siitä, että se on jäsenineen erittäin aktiivinen ja loistavasti ylläpidetty ryhmä, jossa seurataan sääntöjä ja niiden noudattamista. Lumppulassa on myös paljon erilaisia ajankohtaisia tapahtumia, joissa tavara oikeasti vaihtaa omistajaa.

 
2. Avaa paketti ja nautiskele, aitoo retroo!

Lumppulassa annetaan vinkkejä myös nettimyyntiin liittyvissä käytännön jutuissa. Monille esimerkiksi postittaminen ja pakkaaminen voivat olla vieraita juttuja ja on mukavampaa tutustua siihen ensin kotona ennen kuin säntää ruuhkaiseen postitoimistoon ihmettelemään. Esimerkiksi jos ei omista keittiövaakaa voi kirjeenä menevän tuotteen ottaa kauppaan mukaan valmiiksi pakattuna ja kirjattuna, mitata sen ohimennen hedelmävaa'alla ja ostaa kassalta sopivan määrän kirjemerkkejä - ja pudottaa matkalla kirjelaatikkoon. Kätevää!

3. Nautiskele lisää, muistele mitä kaikkea tulikaan huudettua

Pakkausvinkkien lisäksi lumput jakavat keskenään nettivinkkejä, linkkejä retrosivuille, blogeja, kirjauutuuksia ja muita vastaavia. Onpa lumppulassa muuten ohjeet myös retrotavaran mukana kotiin löytäneiden tuholaisten torjuntaankin! Kanssalumput jakavat mielellään vinkkejä myös retroaarteiden puhdistamiseen ja huoltamiseen. Linkkivinkeistä olen itse löytäny muutamia uusia suosikkeja:


***Atelje-Mona koruja, esimerkiksi vanhoista Arabian astioista!
***Handimania inspiraatiota tee-se-itse-ihmiselle ja unelmoijalle
***Spoonflower kangasta, lahjapaperia, tapettia omalla kuvalla kohtuuhintaan

Lisäksi kuun loppuun asti lumppulassa on kokonainen kansio omistettu lumppujen retro-aiheisille blogeille, sieltä löytyy varmasti lisää uusia ihania tuttavuuksia blogosfääristä!

4. Ylläty. Ai siinä oli tämmönenki?

Lumppulassa on erikseen nikseille varattu osio. Niksit ovatkin retroilussa monesti tarpeen! Neuvoja voi silti kysellä mikäli valmiiksi ei vinkkiä löydy - osa osaa kertoa myös sen mitä ei missään nimessa kannata tehdä vaikkapa maalatulle emalikulholle.

***Tunkkainen haju kankaassa? Ruokasoodan kanssa pussiin pariksi päiväksi
***Home kankaassa? Suola-sitruunaveteen likoamaan yön yli ja koneeseen
***Ruostetta? Kokeile upottaa Coca-Colaan
***Tarra peltipurkin kyljessä? Margariinia tarran päälle

5. Rakastu. Marianne-purkille vihdoin Marimint-kaveri, tästä ei tarvi tarraa irrotella!

Sitten siihen tärkeimpään - tavaran kierrättämiseen lumpulta toiselle. Ryhmässä saa myydä kiinteällä hinnalla ja huutokaupata retro- vintage- ja uusretro-tuotteita. Muille tuotteille on erikseen RLR-ryhmän sisarryhmä KYNe eli Kasari, Ysäri ja Nysäri. Mukavinta Lumppulassa ostamisessa on se, ettei hintoja kauhistella eikä niitä muutenkaan kommentoida ja kaupat käydään aina puhtaasti ja avoimesti kommenteissa eikä yksityisviestein. Myöskään etusivu ei ole täynnä "puhkuvia", jotka ainakin itseäni joissain kirppariryhmissä niin ärsyttää kuin naurattaakin. Tavarat myöskin vaihtuvat, kansioissa ei pyöri sama kuva kahta viikkoa kauempaa vaan tehdään tilaa uusille aarteille.

6. Kesken huudon myyjän pakettiin lisäämä purkki, huokaa ihastuksesta.
Eikö muistutakin vähän Aarikan Tuliainen-purkkia?

Oma suosikkitapani käydä kauppaa on etusivun valtaavat iltapikaiset, joissa kauppaa käydään huutamalla iltakuudesta keskiyöhön. Iltapikaisissa pääsee tavarasta eroon saman päivän aikana, kuin myös sorruttua heräteostoksiin! 

7. Eikä siinä vielä kaikki!

Lumppulassa myös sattuu ja tapahtuu, esimerkiksi viime viikonloppuna Lumppulan valtasi Nenäpäivävillis. Villis eli Lumppulan valtaava villin lännen meininki tarkoittaa sitä, että kauppaa voi käydä normaalisti molemmin päin sitovien huutokaupan ja kiinteähintaisen kaupan lisäksi myös tarjouskauppana - eikä myyjällä ole mitään pakkoa edes hyväksyä korkeinta tarjousta! Vasta yksityisviestien liikuttua myyjän ja ostajan välillä on kauppa sitova, ennen sitä Lumput voivat huutaa toisiaan suohon ihan vapaasti. Villiksien aikaan kauppa käy erityisen kuumana, itselläni oli viimeisimmässä kymmenisen tavaraa yhdessä kuvassa myynnissa päivän ajan ja puolesta pääsin eroon.

8. Viimeisenä muttei vähäisimpänä paketista löytyi Viri-kaakaopurkki.
Tässäkö nää nyt oli?

Huutokauppa- ja muiden myyntikansioiden lisäksi Lumppulassa tavaraa voi myös lahjoittaa, vaihtaa sekä ostaa. Ehjien tavaroiden lisäksi voit tavoitella kadonnutta korkkia tai muuta varaosaa sille varatussa kansiossa. Oman huomionsa Lumppulassa saavat myös retrokankaista valmistetut käsityöt! Tarjolla on esimerkiksi ihania kukkaroita ja patalappuja, ala käsistään taitavat lumput!

9. Nautiskele. Hengähdä hetki ja palaa Lumppulaan etsimään uusia aarteita!

Ostaminenkaan ei ole Lumppulassa vaikeaa - tänään ostamani Aarikan ihana keltainen tuliaispurkki sattuikin olemaan samasta kaupungista. Eli eikun kanssalumppuun yksityisviestiä ja purkki olikin jo tunnin sisään hyllyssä - yliystävällinen myyjä toi purkin alaovelle! Säästyi pakkaamisen ja lähettämisen vaiva, ja myyjä rahat sai suoraan käteen!

Paketin hinta kohosi 30 euroon, täysin kohtuullinen summa tavaramäärään verrattuna!

Kaunein kansio Lumppulasssa on kuitenkin nimeltään Sisustus ja tuunaus. Sieltä sain itsekin kesällä idean ripustaa vanha karamelli- tai hedelmälaatikko seinälle ja laittaa siihen lempiesineitä. Tänään juuri sopivasti sellainen tarttui kirpparilta mukaan ja pääsi samantien seinälle, ja hyllyyn tottakai Lumppulasta huudettu Aarikan ihana Tuliainen!

 
Tästä se ajatus lähti...



...ja tältä se näyttää nyt

MUKAVAA LUMPPUILUA! <3

torstai 31. lokakuuta 2013

Hymy-helistin

Helistimestä 10 euroa? Helistimestä 30 euroa? Helistimestä 100 euroa? Aika hullua - mutta totta. Hymy-helistimet ovat nousseet melkeinpä ilmiöksi, niitä keräillään ja harvinaisemmista väreistä maksetaan - usein paljonkin! Moni on varmasti miettinyt ääneen ja vielä useampi hiljaa mielessään, että miksi ihmeessä. Ainakin minä! Itse esimerkiksi arkailen ostaa useamman kympin hintaisia lasimaljakoita - vaikka molemmat ovat suomalaisia klassikkotuotteita niin mikä näissä viehättää? Saa avautua kommenttiosioon! 


Kultaseppä Keijo Ahtola päätti ryhtyä vuonna 1957 muovituotteiden valmistajaksi, aluksi hän valmisti tuotteita alihankintana ja jo vuonna 1958 valmistuivat ensimmäiset helistimet. Vauvojen leluihin muovi oli puhdistettavuutensa ja värikkyytensä ansiosta erityisen hyvä materiaali.



70-luvulla mallistoa muutettiin turvallisemmaksi ja tuotteita suunniteltiin psykologin antamien ohjeiden mukaan, tämän ja Ahtolan muoviosaamisen yhdistelmänä syntyi rakenteeltaan vahvoja ja vauvoille ei vain turvallisia vaan myös mieluisia helistimiä. Muodot, kuviot, äänet ja värit olivat pienelle vauvalle kiinnostavia.

80-luvun alussa markkinoille tuli myös Kasvo-nimellä tunnettu yleisemmin Hymy-nimellä tunnettu helistin. Tämän jälkeen syntyivät Kissa, Nallukka, Nöpö ja muut uudemmat mallit.



Useana vuonna 2000-luvulla äitiyspakkauksesta löytyi tämä kyseinen hymynaama ensileluksi vauvalle, jonka vanhemmilla samainen helistin on ollut myös leikissä mukana. Hymy on niitä kerralla hyvin suunniteltuja tuotteita, joista tulee ajattomia klassikoita. Nykyään koko tuotesarja tunnetaan nimellä Paapu, aiemmin tuotteita myytiin eri merkeillä kuten Instrumentarium. 



Keijo Ahtola jäi eläkkeelle keväällä 2010 ja surullisin mielin tällöin uutisoitiin valmistuksen lopettamisesta. Sopivaa jatkajaa ei etsinnästä huolimatta löytynyt, mutta onneksi Ahtolan perheen nuorempi sukupolvi Hymy teki paluun Paapu-nimellä. He kertovat Paapun kotisivuilla helistimien valmistuksen olevan todellista käsityötä - kelloseppä-isän suunnitteleman helistimen valmistamiseen tarvitaan 12 työvaihetta, joista 9 tehdään käsin ja vähintään kaksi vuorokautta aikaa.


Uusia Hymy-helistimiä saa viidessä eri värissä Suomi-lelut-nettikaupasta. Väreinä on punavalkoinen, limenvihreävalkoinen, keltavalkoinen, oranssivalkoinen ja sinivalkoinen.


Vanhempia helistimiä on erikoisemmissa väriyhdistelmissä, esimerkiksi vaalenpunasininen, sinikeltainen, punakeltainen, keltasininen... Oletteko te hurahtaneet helistimiin? Vertaistukea löytyy esimerkiksi Me Helistinhullut - Facebook-ryhmästä!

***

Tämä tyttö on huomenna jännittämässä Gloria Blog Awards - gaalassa. Gaalaa voi seurata nykyaikaisesti livenä Twitterissä ja Instagramissa hashtagilla #gloriablogawards, sekä myöhemmin varmasti Gloria-lehden sivuilla. Pitäkää peukkuja!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Finnish Flint

Finnish Flint - mitä se tarkoittaa? Itsessään sananmukaisesti se kertoo kyseessä olevan kotimainen tuote ja flint puolestaan on keramiikan materiaalia, jota käytetään esimerkiksi savimassan vaalentamiseksi. Sillä on hyviä ominaisuuksia, kuten sen käyttäytyminen lasitteiden säröilyä ehkäistäessä. 


Finnish flint puolestaan kuvan mukaisessa kontekstissa kertoo kyseessä olevan Arabian valmistama erityisastiasarja, esimerkiksi kauppaketjuille yksinmyyntiä varten - esimerkiksi tätä kyseistä Sirkku-sarjaa myytiin SOK-ketjun liikkeissä eli esimerkiksi Sokoksissa 1970-luvulla.



Kuvissa esiintyy siis Sirkku-sarjan pullavati sekä kahvikuppipari. Koristeeseen on kuvattu sirkkuja eli lintuja sekä kaunista muuta kukka-aiheista koristetta niin keskelle kuin reunaakin kiertämään.


Samaan aikaan kun SOK:n liikkeissä myytiin Sirkkua myytiin Elannon liikkeissä Tuula-nimistä sarjaa Finnish Flint-leimalla. Lisäksi samalla leimalla on valmistettu astioita Elina-, Raita-, Unikko- ja Teresa-koristeilla, joista ainakin Elinaa on valmistettu myös niin sanotulla tavallisella Arabian leimalla.


Kuvat fourseasons.fi, astiataivas.fi sekä laatutavara.com




Kuka nämä ihanuudet on sitten suunnitellut? Täysin varmaa tietoa on ainoastaan se, että Raita-koriste on Esteri Tomulan käsialaa, tämä selviää kirjasta Esteri Tomula Arabia 1947-1984.


Kuitenkin esimerkiksi Laatutavara.com ja muutama muu vähintään melko luotettava nettisivu antaa Tomulan sekä Tuulan että Elinan suunnittelijaksi - eikä ainakaan tyylillisesti vastaan ole väittäminen. Sirkku on kuitenkin hyvin hyvin hyvin samanlainen kuin kaksi edellä mainittua, joten monet uskaltavat väittää tätäkin Tomulaksi. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole. 



Mitäs mieltä te olette? Onko tarinoita tai jopa omia muistikuvia mistä näitä sai, miten näitä sai ja kuka näitä sai? Huuto.netin keskustelupalstalla nimimerkki K-Apinakoodi kertoo, että esimerkiksi OTK on aikoinaan ostanut henkilökuntamyyntiin Elina-kahviastiaston. Minusta ainakin olisi mielenkiintoista tietää! 


Ps. Vielä pari päivää aikaa äänestää yleisön suosikkia Glorian Blog Awardseissa, joko olette antaneet äänenne ja osallistuneet arvontaan?

Rakkaus-verhot

Taas ollaan mulle täysin harmaalla alueella eikä se haittaa tällä kertaa pätkääkään! Oon nimittäin rakastunut - tähän verhoon! Tunnistaako kukaan kankaista enemmän tietävä mistä tämä on peräisin?


Ennen kun alan kirjoitella varsinaista postausta jostain ihan muusta, haluan jakaa tämän teidän kanssa, eikö olekin iiiiiiiih niiiiiiiiin ihana? 


Kuvat otin kun aamuaurinko teki varjoja verhoon, mutta juuri samaan aikaan värit olivat kauneimmillaan. Ihan mielettömät. Mä vaan istun täällä ja tuijottelen niitä. 


Meinasin pöljyyksissäni jättää tämän kaunokaisen kirpulle kun kädet täynnä yritettiin levitellä ja avata sitä keltaista myttyä, josta metsästin hintalappua ja melkein jo tuomitsin sen liian räikeäksi. Liian räikeäksi? Mulle? Halooooo... 


Onneks järkeilin että ehkä viimeistään kesällä toimisi, vielä onnekkaampi kuitenkin olin kun kotona sain raivauspuuskan ja ripustin verhon ikkunaan... Voi juku miten ihana se onkaan! <3 Yöllä näin näistä untakin, että kiiruhdin ostamaan loputkin kaksi vaikken niillä mitään tee... Ainoa huono puoli näissä on, että makuuhuoneen ennen niin kivat verhot on nyt aiiiika valjun näköiset, heh!


Siiiiiis miten herkkulisen väriset, ihanaa ihanaa ihanaa ihanaa ihanaaaaa mmmmmm


perjantai 11. lokakuuta 2013

DISCUS

DISCUS on Aarikan muovisista pyöreistä 11cm halkaisijaltaan kokoisista levyistä koostuva tilanjakaja. Sen on suunnitellut Kaija Aarikka vuonna 1969. Pakkauksissa oli pyörylöitä 32 kappaletta ja niiden toisiinsa liittämiseen tarvittat muoviset liittimet, näin ollen pötköksi liitettynä DISCUS-jonoa pakkauksessa oli neljä metriä.


DISCUS-tilanjakajia on valmistettu myös uustuotantona 2000-luvun alkupuolella, nämä omani ovat pakkauksesta päätellen uustuotantoa, mutta itselleni siis kirpparilöytö. Uustuotantoon nämä pääsivät monikäyttöisyytensä suoman suosion myötä - käyttötarkoituksia on niin monia kuin käyttäjiäkin.  

Seinällä Marimekon Oodi-kankaasta taulu

Omani ripustin keittiön ja makuuhuoneen välissä olevaan ikkunaan. Ikkuna on 60-luvun arkkitehtinäyte saada luonnonvalo ylettämään asunnon keskellä sijaitsevaan keittokomeroon, mukava yksityiskohta kuitenkin minusta eikä tosiaan ihan niin komerolta tunnu tuo pienen pieni keittiöni. Väreiksi omaan pakettiini oli valikoitunut kirkas, valkoinen ja musta. Muina väreinä on ollut ainakin aniliini, punainen, keltainen, oranssi ja sininen.

60-luvun Pandan suklaamainos, aiemmin blogissa  ollut tulitikkuaskeista tehty taulu

Omistani kiinnittelin kymmenen kolmen levyn mittaista pätkää, kaikkiin alimmaiseksi kirkas levy ja muuten ihan sekavassa järjestyksessä. Tuossa ikkunassa on milloin mitäkin roikkumassa, viimeisimmäksi pieni pitsikappa. Haluan valon tulevan keittiöön, mutta samalla pientä näköestettä väliin ja eloa muuten valjulle seinälle.



Mukana olevassa esitteessä inspiraatiota käyttötarkoitukseksi annetaan esimerkiksi huoneen jakajaksi, seinäelementiksi, pattereiden suojaksi, parvekkeelle ja kylpyhuoneeseen.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Välkky ja Tuulikki

Kesällä torikirpparilta löytyi syksyksi suloinen tuikkuastia muutamalla eurolla. Kyseessä on Tamara Aladinin Riihimäen lasille suunnittelema Välkky-tuikku. Valitettavasti ilman metallista pidikettä, jonka varaan tuikku lasketaan astiaan. Pitänee itse viritellä moinen rautalangasta ellei onnistu ilman sitä - tai vaihtaa jostain muusta lyhdystä samanlainen tilalle.


Välkkyä on valmistettu vuodesta 1974 vuoteen 1976 ja vain punaisena. Punainen onkin minusta se oikea väri tuikkuastialle, tulen ja punaisen lasin yhdistelmä on todella kaunis! Olen haaveillut ostavani täksi talveksi eri punasävyisiä Kastehelmi-tuikkuja ja yhdistellä ne kauniiksi ryppääksi tarjottimelle.


Mikäli Välkky näyttää jonkun silmään tutulle niin selityksenä voi olla se, että se on puhallettu samaan muottiin kuin Tuulikki-mallinen maljakko. Tuulikkikin on Tamara Aladinin käsialaa ja Tuulikki nimellä on ainakin neljä erilaista maljakkoa.

Neljä Tuulikki-maljakkoa, ensimmäisenä numero 1520, jonka muottiin Välkky on puhallettu.
Kuva laatutavara.com


Tuulikki-maljakoita on valmistettu myös vuoteen 1976, mutta jo vuodesta 1972. Toisin kuin Välkkyä maljakoita löytyy eri värisinä - punaisen lisäksi ainakin oliivinvihreänä, amberina, hunajana, siniharmaana ja kirkkaana.


Välkyn vieressä on yksi kukkakuvioisista purkeistani. Kukkakuvioiset purkit ovat tanskalaisen Erik Koldin samannimisen vuodesta 1967 toimineen yrityksen tuote, josta yritys onkin ehkä parhaiten tunnettu. Purkkien nimi on Sally, ne kestävät kylmää 40 asteeseen ja kuumaa 90 asteeseen asti - samanlaista kestävää laatua siis kuin kotimainen Sarvis!


Itselleni noita Sally-purkkeja on siunaantunut kolme kappaletta ja kaikki juurikin punaisia. Yhdessä matalassa lukee kukkien lisäksi hilloa. Purkkeja on monia monia erilaisia eri käyttötarkoituksia varten - esimerkiksi jauhoja, teetä, kahvia, pipareita, kakkua, voita ja pullia varten. Purkkeja on helppo pinota, joten en pistäisi pahakseni jos muutama löytyisi vielä lisää! Väreinä on punaisen lisäksi herkkulliset oranssi, keltainen, vihreä, ruskea, valkoinen... Eli kattava valikoima ihanaisia retrovärejä, joita voi rohkeasti yhdistellä keskenään.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Veekoo - kahvia

Turussa toimii yhä edelleen kahvipaahtimo, joka paahtaa tällä hetkellä kahdeksaa eri kahvilaatua ja niitä voi ostaa muutamista eri liikkeistä

Ennen tätä aikaa Turussa on toiminut Veekoo - Tirronen, jonka toiminta on merkitty loppuneeksi vuonna 1981. Tässä purkissa on ollut 250g Brasilian sekoitus Veekoo-kahvia, 250 grammaa on ollut tyypillinen kuluttajapakkaus 1920-luvun lopulta lähtien 100 gramman ja 500 gramman lisäksi. 



Purkkia kiertää kuva Brasiliasta ja lisäksi siinä on punavalkea vaaka-logo, joka kuuluu Vähittäiskauppiaiden Oylle. Purkkia ostaessani ajattelin sen olevan ehkä 50-luvulta, mutta salapoliisityötä tehtyäni tuon vaaka-logon takaa löytyvän Vähittäiskauppaiden Oyn toiminta on lakannut vuonna 1929! 

Hyvä tuuli on paras kaunistaja!
Tilkkanen Vähittäiskauppiaiden Oyn kahvia keventää mieltänne silloinkin kun olette allapäin. Ja iloiset ajatukset tekevät kauniimmaksi. Kohtuullisesti nautittuna onkin Veekoo-kahvi mitä terveellisin nautintoaine. Se poistaa väsyneisyyden, luo vilkkautta, iloisuutta ja hyväntuulisuutta siksi, että kahvin virkistysteho on paahtimoissamme huoliteltu mitä taloudellisimmaksi. Kahvilaadut puhdistetaan, kuoret poistetaan, kahvi paahdetaan kehittynein menetelmin ja eri kahvilaatuja yhdistetään taitavasti. Vähittäiskauppiaiden paahdetussa kahvissa on niinollen vain se, mikä kahvissa on hyvää, nautinnollista ja virkistävää. 
-Mainos vuodelta 1929

Logoa olen kuitenkin nähnyt esimerkiksi etiketeissä, jotka ovat varmuudella 50-luvulta, eli tämä Veekoo - Tirronen lienee jotain Vähittäiskauppiaiden Oyn hajoamisesta seurannutta? Muista pienemmistä - kuten Kokkolan, kahvipaahtimoista on löytynyt aina mukavasti tietoa, mutta tämä Veekoo - Tirronen Turusta jää aika mysteeriksi! Olisiko paikallisilla lukijoilla jotain tietoa tiedonjanoiselle?

Kuvassa on höyrylaiva, eikö? Niitä on käytetty jonkun verran vielä II maailmansodan jälkeenkin

Ikärasisti en kuitenkaan ole edes kahvipurkkien kohdalla - kaunis se on joka tapauksessa ja sopii hyvin muiden purkkien joukkoon lipastojen ja kaappien päällisiä täyttämään. 


Kahvipurkin ostin tavallisen kivijalka-kirpparin sijaan nettikirppikseltä. Olen seurannut Facebookissa Retro & Romu - sivua ja on kiinnostanut kokeilla ostaa sieltä jotain jo hyvän aikaa. Kaikki kiinnostavimmat olen aina missannut tai korkea hinta on tullut vastaan. 

Tämä purkki maksoi huikeat 20 euroa + postikulut. Sen minkä vaivattomuudessa ja valikoimisen mahdollisuudessa voittaa sen hinnassa häviää. Sivuilla liikkuu paljon tavaraa ja sieltä löytää helposti etsimänsä, mutta hinnatkin ovat nimenomaan keräilijähintoja eikä kirpparilöytöhintoja.


Myyjinä toimii kaksi yksityishenkilöä. Kauppa sujui todella kätevästi, varasin tuotteen, maksoin samantien tilille pyydetyn summan ja parin päivän päästä tulikin jo ilmoitus että paketti on saapunut postiin. Voin siis suositella luotettavuuden ja nopeuden puolesta! 

Tuotteet voi siis ostaa suoraan ilman huutokauppaa, mikä on minusta hyvä juttu. Nettihuutokaupoissa into menee usein sen takia, että pohjahinta on asetettu jo paria euroa vaille hinnaksi, joka myyjän saatava tuotteesta ja tällöin harva innostuu huutamaan edes sitä minkä tavallisessa huutokilpailussa olisi ollut valmis maksamaan.

Retro & Romu löytyy täältä. Sivulla on myös kansio jo myydyistä tuotteista, käykääpä varsin kuolaamassa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...