sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Otso

Heti mainittuani blogissa muutaman suosikkikoristeeni sormissani alkoi syyhytä kirjoittaa Raija Uosikkisen upeasta Otso-koristeesta. 


Keräilen pääsääntöisesti vain kuppeja/kulhoja, mutta Otso on sen verran kaunis myös lautasissa, että mielelläni sellaiset ostaisin. Eri asia raaskisinko käyttää...


Taustalla Nanny Stillin Tiimalasi-maljakko sekä Sulttaani-malja



Otsoihin olen törmännyt kirppareilla täällä päin aika harvoin ja silloinkin hinnat ovat olleet  päätä huimaavia. Oulussa viime viikolla vastaan tuli kuitenkin tämä yksinäinen kuppi vitosella, ja se on nyt Otso-keräyksen pesämunana. Kuppi maksoi tosiaan 5 euroa,  aluslautanen olisi maksanut 6 euroa. Yhteensä kuppiparina 11 euroa ei olisi ollut paha hinta, mutta aluslautasessa ei ole edes mitään kuviota niin päätin jättää sen väliin ja etsiä halvempaa "varaosaa".


Harmi kun värien kontrastit ovat aika pienet niin kuvio ei ole edukseen kuvissa, luonnossa paremman näköinen. 


Otsoja on valmistettu vuosina 1974-1978, tällä leimalla tämä menee siis aikavälille 1975-1978. 

perjantai 24. toukokuuta 2013

Hetiketti

Nanny Stillin suunnittelemia pakaste- ja säilöntätarroja löytyy kirppareilta aina silloin tällöin, viimeisimmät olivat näitä kasvisaiheisia. Kaikissa on hauska kuviointi, ihanan hellyyttäviä kerrassaan!


Taustalla mummolasta haalattu peitto


Hetiketeissä - kuten monessa muussakin vanhassa tavarassa, pidän juuri siitä, että niinkin yksinkertainen ja arkinen asia kuin säilöminen on saatu näillä kauniiksi ja silmää miellyttäväksi. Nykyään riittää maalarinteipin pätkä purkin pakastusrasian kannessa kertomassa sisällöstä.


Siis kattokaa noita kuvia, ihania!



Jokaisen pakkauksen takana on vielä erikseen säilöntäohjeita


Tässä Hetiketit, joita minä tiedän olemassa olevan. Kauniita riista-, liha-, sieni-, marja-, ja kasvisaiheita. Kaikki kerrassaan mahtavia! 

Eläköön arkisten asioiden kauniiksi tekeminen! :)

tiistai 21. toukokuuta 2013

Fazerin parhain

Fazerin parhain karamellisekoitus - kuka ei ole eläissään näitä syönyt? Maut ovat vaihdelleen ajan mittaan, mutta klassikkoja silti kaikki.

Fazerin parhaimmalla karamellisekoituksella on herkuteltu vuodesta 1935 saakka ja sekoituksessa olevilla Kiss Kiss-karuskeilla jopa vuodesta 1897! Sitkeä sisus ja rapea kuori, joku rakastaa ja toinen vihaa.



Purkki on melko tuore löytö kirpparilta. Minulla oli vastaava vuosia sitten, mutta möin sen tai annoin jollekin lahjaksi. Nyt se sopi paremmin omieni jatkeeksi, ainakin siihen asti kun taas kyllästyn!


Nettiä selatessani löysin hauskan nostalgiantäyteisen keskustelun vanhoista karamelleista, joita tässä sekoituksessa on kulloinkin ollut ja kuinka niitä kaivataan takaisin. Kopioin tähän muutaman, iskeekö teihinkin kenties nostalginen mieliala, vesi kielelle vai inhottaako ajatuskin jostain mausta?

"Minua oikein ärsyttää se, ettei Fazerin Parhaissa enää ole esim. geishakarkkia! Se oli ihana. Vaaleanpunainen kääre, kuin geishapatukka, mutta kova imeskeltävä namu. Nyt sitä ei enää ole ollut VUOSIIN pussissa. :( "

"Oma lempparini 90-luvulla oli pähkinäpallero, jonka pinta oli nappulainen ja sisällä ihanaa pähkinätahnaa!"

"Regina-karkki. Ihana, tumma täyteläinen namu. Vaan ei ole enää. "


Itselleni valinta on ainakin selvä, Laktat ja Toscat on lemppareita - Kiss Kissit ja jääkarhu-kääreiset ehdottomasti inhokkeja, ne menee aina vieraille tarjolla olevaan kulhoon.


Samaista karamellisekoitusta on myyty tämän kyseisen purkin lisäksi ainakin kahdessa tällaisessa purkissa.


Tämä kuva lainassa Prinsessojen kotitalous- blogista, täältä

Ja tämä Hansun kirppu-blogista, täältä.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Ken on purkki kaunehin

Tukon, Tukkukauppojen Oy:n Erikois KUTSU kahvia-purkki on minusta kaunis kahvipurkki. Ruusu-aiheisia purkkeja oli myynnissä aina äitienpäivän aikoihin, liekö tämäkin yksi niistä. 




Oma purkkini on teippiä lukuunottamatta erittäin siistissä kunnossa. Tuon teipin peseminen on asioita listalta "viittä vaille valmiita projekteja" :D


Omalle äidilleni ja mummolleni voisin ainakin tällaisen purkin viedä äitienpäivänä kukkien lisäksi, varmasti olisi mieluinen!


Tarkkaa aikaa en tähän hätään saanut jäljitettyä, mutta TUKO-nimitystä ei käsittääkseni olla käytetty tässä yhteydessä 1970-luvun loppupuolen jälkeen. Ainakin 1980-luvulla on puhuttu enää pelkästään T-kaupoista.


Se on vaan niin nätti!

Kirsikka

Yksi ensimmäisistä koristesuosikeistani on ehdottomasti ollut Kirsikka. Näihin kauniin syviin väreihin ja makeisiin muotoihin en varmasti kyllästy!

Usein Kirsikka-kupeissa ja muissa astioissa koriste on haalistunut. Se johtuu siitä, ettei punainen väri kestä polttamista eli koriste on lasitteen päällä eikä alla turvassa.




Kirsikka-koristeen on suunnitellut Inkeri Seppälä, joka on suunnitellut myös kaksi muuta minun  ns. all time favourite-koristetta, Taika- ja kukallisen Faenza-koristeen. Kirsikka-koristetta on käytetty vuosina 1971-1979.


"Leimasta" eli tehtaanmerkistä voi päätellä tämän kyseisen kupin olevan tarkemmin ajalta 1975-1979, aiemmin valmistetuissa on erilainen leima. Kiinnostaisiko teitä enemmän jokin pieni käsioppaan tapainen leimojen aukaisuun, iän määrittämiseen?

lauantai 18. toukokuuta 2013

Arkku ja levari

Vanhin huonekaluni on tämä arkku. Tasakantinen arkku tuli minulle alunperin kahvi- / sohvapöydäksi, nykyään se palvelee levysoittimen alla. Arkun puupinta oli sen verran karhea, että muutaman tikun kaiveltuani sormesta virka piti muuttaa sellaiseksi ettei sitä päivittäin tarvitse koskea :D


Taustalla näkyvät verhot ovat Vallilan, nimeltään Kullanmuru.

Arkku ei ole paitsi vanhin vaan myös halvin huonekaluni, tämä oli nimittäin löytö erään talon ullakolta. Arkkuja oli siellä useampi, tämä oli parhaassa kunnossa ja minulle sopivin. Se oli siis pakko saada! 



Kooltaan se on juuri täydellinen, sen päälle mahtuu rakas levysoittimeni sekä kaiutin. Levysoittimestani on toinen kaiutinliitäntä vähän rempula, joten toinen kaiutin on kiinni makuuhuoneessa olevissa stereoissa. Hyvä äänenlaatu + musiikki molemmissa huoneissa = toimii!


Arkussa on myös kauniita yksityiskohtia, yläpuolella etupuolella oleva salpa ja alapuolella toinen arkun kyljissä olevista rivoista. Isäni osasi kertoa arkun olevan vanha armeijan arkku, pitäneekö paikkansa? 


keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Senkki

Jatketaan huonekaluasialla! Olohuoneen komein huonekalu on ehdottomasti tiikki-senkki. Senkki on upeassa kunnossa lukuunottamatta kannen muutamaa naarmua. Tämä oli liinavaatekaapin ohella edullinen kirpparilöytö. Uskomatonta että näistäkin pyydetään esimerkiksi Etelä-Suomessa satoja euroja! Sinänsä vanhat laatuhuonekalut ovat myös sijoitus, jos itsekin pitää huonekalusta hyvää huolta ja sopivan markkina-ajan tullessa omansa saa takuulla takaisin.


Itselläni senkki toimittaa tosiaan tv-tason/-pöydän virkaa. Päällä on television lisäksi tällä hetkellä Pehtoori-pannun ja parin kahvikuppiparin lisäksi pari Skotte-säästökoiraa sekä pari uudempaa säästölipasta. Näihin esineisiin palaan varmasti takaisin jossain vaiheessa.


Senkissä on kaappi sekä laatikostot. Molempien pintapuoli on moitteettomassa kunnossa. Teak / tiikki on varmasti väriltään ja materiaaliltaan mielipiteenjakaja. Osa vieraista on selvästi kammoksunut senkkiä ja osa ollut kateudesta vihreä. Minun makuuni tämä kuitenkin sopii, se on vain yksinkertaisesti upea ja varmasti paras huonekaluostokseni!


Taustalla näkyy aiemmin blogissa vilahtanut puhelinpöytä.


Tässä kuvassa tuo upea pinta näkyy parhaiten. Yksinkertaisesti kaunista! Tiikki-puita kasvaa Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, lujuus- ja kestävyysarvoiltaan se on yhä edelleen omaa luokkaansa. Tiikki on myös hyvin arvokasta ja todennäköisesti siksi halvempien materiaalien vallatessa alaa sen käyttö on vähentynyt. 


Tässä kuvassa vielä senkin päällä olevat esineet. 

maanantai 13. toukokuuta 2013

Paulig 100 vuotta

Tämä kyseinen purkki on valmistettu vuonna 1976 Pauligin 100 vuotisen taipaleen kunniaksi. 


Purkin kyljessä on molemmin puolin kaunis nainen hörppimässä kuumaa kahvia. Kirjoitin blogin loppuun tiivistelmän Pauligin historiasta. Alussa mainitaan pakkausten kylkiin jo 1880-luvulla painettu P-merkki, liekköhän se sama kuin tämän purkin keskellä?




Purkit on numeroituja, 500 gramman kahvipakkauksia. Omassani on ollut suodatinjauhatusta, siitäkin löytyy merkki kyljestä.

100-vuotisjuhlapurkista löytyy myös lyhyt historiikki,

"100 vuotta hyvää kahvia

Suomalaisen kahvin historia on paljolti myös Pauligin historiaa. Sadan vuoden ajan on Paulig tehnyt määrätietoista työtä hyvän kahvimaun kehittämiseksi. Juhlavuotensa 1976 kunniaksi Paulig on kehittänyt uuden aromiltaan täyteläisen ja hienostuneen erikoissekoituksen - Satavuotiskahvin. Satavuotiskahvi on Teitä varten pakattu peltitölkkiin, jonka malli ja koristelu on Pauligin vuonna 1904 käyttämästä noin kymmenen kilon kahvitölkistä."


Saksasta Suomeen tullut Gustav Paulig perusti oman yrityksen vuonna 1876, elettiin aikaa jolloin elintarvikkeet myytiin suurimmaksi osaksi jalostamattomina - Gustav Paulig toi maahan esimerkiksi suolaa, kahvia ja konjakkia. Hänen yrityksensä oli Helsingissä, jossa se on edelleen. Hän oli hyvin edelläkäyvä liikemies: hän ymmärsi brändin merkityksen, käytti tuotteissaan logoa sekä painatutti P-merkin pakkauksii merkiksi laadusta.

Gustav Pauligin 1900-luvun alussa perustama kahvipaahtimo oli Pohjoismaiden ensimmäinen, ei kauaakaan aiemmin kun kahvi myytiin vielä raakakahvina ja se tuli paahtaa kotona. Vasta 1920-luvun puolivälin jälkeen valmiiksi paahdettua kahvia alettiin myydä raakakahvia enemmän. Samoihin aikoihin kahvia alettiin myydä kuluttajapaukkauksina, 100, 250 ja 500 gramman paperipusseina.

Vuonna 1929 markkinoille tuotiin Juhlasekoitus sekä Presidentin sekoitus-nimiset kahvit - Juhla Mokan ja Presidentin edeltäjät. Kahta vuotta myöhemmin kauppoihin ilmeistyi myös valmiiksi jauhettua kahvia. 

Ensimmäinen Paula-tyttö valittiin vuonna 1950! Kansallispukuinen Paula kaatamassa kahvia on ikoninen kuva, Paula-tytöstä toiseen. 1970-luvulla avattiin Paula-palvelu - puhelimitse toimiva neuvonta- ja opastuspalvelu kuluttajille. Lisäksi kirjeitse jaettiin ruokaohjekirjasia, järjestettiin tuotteisiin liittyviä neuvontailtoja sekä Paula-tyttö kiersi kaupoissa ja kahviloissa opastamassa. 

Lähteenä Pauligin historiikki, tässä tiivistys 1970-luvulle saakka.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Askon liinavaatekaappi

Kotonani on retroiluesineiden lisäksi paljon vanhoja huonekaluja uusien joukkoon ujuttautuneena. Viimeisin hankinta kamalan Sotkan vaatekaapin tilalla on tämä kaunis liinavaatekaappi. Omistan niin vähän vaatteita, että vaatteeni mahtuivat tuonne leikiten! 


Liinavaatekaapin kaksi ehdottomasti mielestäni parasta puolta ovat laskutila sekä jalat. Sen alta voi siivota kätevästi eikä taakse pääse piiloon turhaa pölyä/roinaa. Muutenkin minua viehättävät jalalliset kaapit ja senkit, niissä on vain sitä jotakin.


Tosiaan kun tätä "roinaa" eli esillä pidettäviä kauniita esineitä riittää myös minun taloudessani tuo laskutila ei ole pahitteeksi. Sitä ei makuuhuoneessa ennestään ollut kuin lipastollisen verran ja se tahtoo hautautua vaatteisiin.


Viimeisimmän kodin uudelleen järjestelyn jälkeen liinavaatekaapin päälle ilmestyi osa purkkikokoelmaa. Huonekalun siirtelyä tulee harrastettua ihan kiitettävän usein. 

Maailman kamalimpia tunteita on kun tajuaa, että sisustusurakka on valmis. Siihen ei auta muu kuin ensimmäisen vapaapäivän tullen jyräillä huonekalut uusille paikoille, vaihtaa verhot ja liinat noin ensiavuksi.


Liinavaatekaappi on Askon valmistama, kotimaista laatua siis! Puuhuonekalut ovat myös tuunaajan unelma, maalin voi aina hioa pois ja vetää uuden mieluisamman päälle. Tässä kaapissa oli valmiiksi mukavan neutraali, mutta kuitenkin persoonallinen väri, jes!


Siinä vielä lähemmin kaapin päällä olevat purkit. Vasemmalta alkaen IRAn retropurkki, kaksi muuta tanskalaista, kaksi kotimaista kahvipurkkia, Fazerin parhaat-purkki, englantilainen purkki sekä Gustav Paulig 100 vuotta-purkki.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...